Törmäsin jossain uutisointiin Tarja Okkosen Yksinhuoltajan runot nimisestä runokirjasta. Siinä käsiteltiin eron aiheuttamaa tunnetta siitä, että perhe on rikki. Haluan itsekin jakaa ajatuksiani tästä aiheesta.
On täysin normaalia kokea erotilanteessa, että perhe on rikki. Erotilanteessa tuntuu, että asiat ovat menneet peruuttamattomasti pois tolaltaan eikä mikään ole enää niin kuin ennen. Lapsi kaipaa isäänsä ja äiti tuntee syyllisyyttä siitä ettei isä ole enää kuvioissa. Perhealbumista häviävät kuvat exästä, uuden asunnon hyllyt ja puolet lampuista on asentamatta, koti on siivoton ja mieli maassa. Lapsen ennen niin rakastava isä muuttuu äidin mielessä välinpitämättömäksi ja etäiseksi, pahimmillaan sarvipäiseksi exäksi.
Tosiasiassa näitä rikkinäisiä perheitä on kuitenkin kovin vähän. Perhe on vähän niinkuin kastemato, joka kasvaa ja eheytyy kokonaiseksi sen jälkeen kun toinen pää on jäänyt auton alle. Näin siinäkin tapauksessa että perhe pysyy yksinhuoltajaperheenä. Meillä on myös paljon uusioperheitä, joiden arvoa ja juridista asemaa ei kuitenkaan tunnusteta samalla tavoin kuin ydinperheen. Yhteiskunnan on ikään kuin pakko pitää väkisin kiinni tästä biologinen äiti ja biologinen isä plus lapset on perhe-myytistä vaikka se ei tosiasiassa ainakaan 50%:ssa perheistä mene niin.. isä -tai äitipuoli voi muodostua lapselle biologista vanhempaa tärkeämmäksi, mutta ilmiötä vähätellään ja torjutaan, eikä sille anneta mitään painoarvoa..
Tosiasiassa näitä rikkinäisiä perheitä on kuitenkin kovin vähän. Perhe on vähän niinkuin kastemato, joka kasvaa ja eheytyy kokonaiseksi sen jälkeen kun toinen pää on jäänyt auton alle. Näin siinäkin tapauksessa että perhe pysyy yksinhuoltajaperheenä. Meillä on myös paljon uusioperheitä, joiden arvoa ja juridista asemaa ei kuitenkaan tunnusteta samalla tavoin kuin ydinperheen. Yhteiskunnan on ikään kuin pakko pitää väkisin kiinni tästä biologinen äiti ja biologinen isä plus lapset on perhe-myytistä vaikka se ei tosiasiassa ainakaan 50%:ssa perheistä mene niin.. isä -tai äitipuoli voi muodostua lapselle biologista vanhempaa tärkeämmäksi, mutta ilmiötä vähätellään ja torjutaan, eikä sille anneta mitään painoarvoa..
Yhteiskunta pitää yllä ydinperhemallin kaikkivoimaisuutta muun muassa säätämillään lailla ja se taas saa ihmiset tuntemaan huonommuutta ja kokemaan epäonnistumista.. Mikäli et ole voinut välttää eroa älä siis jää lojumaan tuohon huonommuuden tunteeseen, jonka saa aikaan yhteiskunnallinen institutio ja ihmisten asenteet.. Lait pitäisi mitä pikimmin muokata vastaamaan tämän päivän tarpeita!
Esimerkkinä täysin hölmöistä yhdinperhemallia tukevista laista on mielestäni mm. perheensisäinen lähestymiskielto, jonka saa exälle vain fyysisen väkivallan vuoksi ja määrätään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, vaikka et ole exälle mitään sukua! Mutta lapsi on exän perhettä.. wolaa! Samoin yhteishuoltajuus tilanteessa, jossa lapsi ei edes tapaa toista biologista vanhempaansa vaan käytännössä hänestä huolehtii esim. äiti ja isäpuoli, on täysin järjetön! Kaikilla ei kuitenkaan riitä voimia tai halua lähteä tappelemaan huoltajuusasioista oikeudessa, joka on yleisesti ottaen isän/etävanhemman puolella.
Entäs sosiaalisten vanhempien oikeudet lapseen.. täysin retuperällä! Perheneuvola, joka keskittyy uusioperheen asioiden hoitamisen sijaan setvimään biologisten vanhempien välejä ja huoltajuusasioita.. sossut, jotka eivät kykene ymmärtämään että isä ei halua tavata lasta tai että eronnut äiti ei pidä yhteyttä mieheen, lapsen isään, josta on eronnut...
Entäs sosiaalisten vanhempien oikeudet lapseen.. täysin retuperällä! Perheneuvola, joka keskittyy uusioperheen asioiden hoitamisen sijaan setvimään biologisten vanhempien välejä ja huoltajuusasioita.. sossut, jotka eivät kykene ymmärtämään että isä ei halua tavata lasta tai että eronnut äiti ei pidä yhteyttä mieheen, lapsen isään, josta on eronnut...
Yksityisyys. Tästä päästäänkin kiinnostavaan aiheeseen.. sinulla ei ole nimittäin mitään yksityisyyttä suhteessa exään, lapsesi biologiseen isään tai äitiin. Jos palaveeraat vaikka sosiaalitoimen kanssa lasten asioissa, he soittavat exällesi ja kertovat perheen kuulumiset. Sama tapahtuu tarhassa, koulussa, kaikkialla.. Et voi estää exääsi tietämästä puhelinnumeroasi tai osoitettasi koska ne lukevat lastenvalvojan papereissa.. ainoa millä voit estää osoitteenluovutuksen on turvakielto.
Exä saa stalkata säännöllisesti ovellasi, tietää kaikki asiasi, puuttua asioihisi ja estää sinua vaikka muuttamasta.. kaikelle tälle antaa siunauksensa Suomen laki. Lähestymiskieltokin antaa rauhan vain kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, jonka jälkeen tarvitaan uusi nyrkinisku ohimoon.. väkivalta exää kohtaan ei kuitenkaan pääsääntöisesti estä tapaamasta lasta.
Jos et halua eroperhehelvettiä exäsi kanssa, älä eroa!
Perhemalleja on monia vaikka yhteiskunta tunnustaakin vain yhden. Älä pelkää, älä hätäänny, älä stressaa. Et ole sen huonompi kuin kukaan muu. Perheesi on ehjä, ei rikkinäinen. Kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Lapset kasvavat ja 18 vuoden kuluttua et ole enää yhteishuoltaja. Smile! :-)
Tietysti lapsen on saatava pitää yhteyttä biologiseen vanhempaansa! Lasta ei voi yksin saada aikaan, miksi jonkun pitäisi yksin vastata lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja elatuksesta? Riittävästä elatuksesta eron jälkeen on tehty elatusapuohjeessa täysin vapaaehtoista... Näistä yksinhuoltajien olisi tehtävä joukkokanne, jotta voimassa olevien lakien vastainen, LASTENVALVOJILLE jaettu elatusapuohjeistus korjattaisiin ja ryhdyttäisiin käyttämään riittävää elatusta lähtökohtana. Ei niin, kuten nyt, että miljonäärinkään ei tarvitse maksaa edes lapsen ruokaan ja vaippoihin kuluvaa rahaa.... Rahalla saa lapselle rakkauden osoituksia; lämpimiä, ehjiä vaatteita, ravitsevaa ruokaa, kasvuajan mukaisia kehitystehtäviä tukevia tavaroita yms. niiden eteen ponnistelu kuuluu molemmille, biologisille vanhemmille ensisijaisesti.
VastaaPoista