tiistai 8. joulukuuta 2015

Eroon häpeästä/myötähäpeästä!

Haluan puhua häpeästä/myötähäpeästä joka joskus kohdistetaan mm. yksinhuoltajiin. Aiemmassa blogitekstissä kirjoitin mm. seuraavaa: "70-luvulla tunnettiin käsite 'yksinhuoltaja' mutta käsitteitä 'vuoroviikkoasuminen' tai 'tapaamissopimus' ei tunnettu. Lapset hoidettiin toisinaan koko suvun voimin eikä yksinhuoltaja ollut ennen niin yksin kuin nyt. Kynttilän valo ei sammu jos tulee sähkökatkos. Menneistä vuosista voidaan myös oppia, eikä kaikki ole nykyään paremmin kuin ennen.."

Kaikki ei ole paremmin kuin ennen, mutta jotkut asiat ovat paremmin.. toisaalta vanhempi sukupolvi saattaa vielä ajatella monista asioista, kuten yksinhuoltajista ja yksinhuoltajuudesta, hieman "vanhanaikaisesti".. 70-luvulla yksinhuoltaja oli jossain määrin vaiettu tabu, johon kohdistettiin paljon häpeää ja myötähäpeää. Muun muassa oma isäni tapasi kuvailla yksinhuoltajaäitiään henkilönä, joka ei yksin pärjännyt lapsen kanssa eikä osannut kasvattaa häntä, vaan juoksi toisinaan pojan perässä taloa ympäri kaulin kädessä.. 

Olen kuitenkin kiitollinen siitä että nyky-Suomessa asenteet ovat muuttuneet parempaan päin. On yksinhuoltajia, totaaliyksinhuoltajia, yhteishuoltajia, vuoroviikkovanhempia, etävanhempia ja lähivanhempia.. pääsääntöisesti yksinhuoltajuus ei enää herätä suurta ihmettelyä vaikka tietyissä piireissä se voi edelleen olla tabu. 

Olen kohdannut varautuneita asenteita muun muassa vapaan suunnan krillisyydessä, kotiäitien kansoittamassa seurakunnan perhekerhossa, perussuomalaisen kansanedustajan facebook kommenteissa, face book ryhmässä mimeltä Yksinhuoltajaäidit yhteiskunnan pohjasakkaa.. lisäksi joissakin yksinhuoltajien sisäisissä ryhmittymissä podetaan myötähäpeää niitä yksinhuoltajia kohtaan, joiden lasten isä ei ole kuvioissa..

Mielestäni se ettei isä ole millään lailla kuvioissa tai se ettei isyyttä ole selvitetty ei pitäsi herättää sen kummempaa ihmetystä tai häpeän tunteita. Onhan maassamme monenlaisia perheitä ja sateenkaariperheistä useimmiten puuttuu se bioisä (tai bioäiti). 

Kaikenkaikkiaan tässä häpeässä/myötähäpeässä ei ole mitään järkeä! Eräskin nuori nainen Yksinhuoltajat yhteiskunnan pohjasakkaa-facebook ryhmässä oli aivan vakuuttunut siitä, ettei hänestä voisi koskaan tulla yksinhuoltajaäitiä. Excuse me! Luuliko hän, että hänen tuleva miehensä ja lastensa isä on kenties kuolematon?! Elämässä tapahtuu toisinaan yllättäviä käänteitä joita ei voi ennustaa. Kenestä tahansa voi tulla yksinhuoltajaäiti -tai isä vaikkei sitä alunperin olisi suunnitellutkaan! Kenestä tahansa voi tulla myös totaaliyksinhuoltaja!

Yksinhuoltajuus ei ole kuitenkaan aina pakon sanelemaa vaan se voi olla myös oma valinta. Monet sanovat että parempi yksin kuin huonossa suhteessa, mikä pitänee paikkansa. Kuten olen jo aiemmin todennut, mielestäni yksinhuoltajuus on parempi vaihtoehto kuin riitaisa yhteishuoltajuus. On myös totaaliyksinhuoltajia, jotka eivät ole syystä tai toisesta halunneet selvittää lapsen isyyttä ja spermapankkiäitejä, jotka ovat suunnitelleet raskauden yksin.

Oli yksinhuoltajuuden syy mikä tahansa se ei ole aina ikävää, vaikka välillä voi olla rankkaa. Yksinhuoltajana pärjäminen on usein puhtaasti asennekysymys. Itselläni oli vaihe, jolloin koin yksinhuoltajuuden rankkana ja pakollisena ja silloin jaksaminenkin oli heikompaa. Nykyään osaan kuitenkin olla kiitollinen yksinhuoltajuudesta. Koetan välttää turhaa asioista stressaamista ja se auttaa minua jaksamaan.

Parasta yksinhuoltajuudessa on tietenkin lapset! Minulla on kaksi ihanaa suklaasilmää ja yksi blondi tyttö. Meistä on muodostunut hyvä tiimi. Kun olemme nelistään saamme arjen hyvin rullaamaan. Kaikilla on hyvä olla. Kun etälapseni lähtee kotiinsa iskee haikeus ja tuntuu siltä että porukka hajoaa jälleen. 

Näiden kahden kotona asuvan kanssa olemme tottuneet touhuamaan kaikenlaista. Teen osa-aikatyötä ja pidämme välillä vapaapäiviä tarhasta ja menemme mm. perhekerhoon. Käymme uimassa ja erilaissa tapahtumissa. Tänä vuonna meillä on yhteensä viidet eri joulujuhlat. Kesäisin reissaamme yksinhuoltajatapahtumissa, äiti-lapsileireillä ja teemme pieniä ja pitempiä matkoja. Olemme käyneet muun muassa Muumimaailmassa, Ähtärin eläinpuistossa ja Särkänniemessä. Toisinaan vietämme aikaa Hop Lopissa, käymme elokuvissa tai herkuttelemme Raxissa pitkän kaavan mukaan, jolloin lapset saavat myös puuhata pallomeressä. Tällä hetkellä suunnitteilla on reissu Espanjaan. Välillä tuntuu siltä että reissaamme ja teemme asioita enemmän kuin jotkut kahden vanhemman perheet. Autoa meillä ei ole mutta tähän mennessä se ei ole ollut mikään este!

Kuulostaako kovin epätoivoiselta? No ei, eikä sen pidäkään kuulostaa.. onhan se totta että jaksaminen on välillä koetteilla jos ei saa järjestettyä jostain omaa aikaa ja etenkin silloin kun lapset sairastelevat paljon, mutta on se kuitenkin kaiken vaivan arvoista.. Asenteella selviää pitkälle.. itse selvisin noin kolme vuotta ilman yhtäkään kokonaista vapaapäivää lapsista mutta siitä kokemuksesta opin sen, että välillä on ihan hyvä ottaa vastaan ja pyytää apua. Olen siitä onnellisessa asemassa että minulla on kuitenkin muutama ystävä, jotka voivat ottaa lapset hoitoon tarvittaessa ilman että siitä täytyy pulittaa suuria summia rahaa, jota minulla ei tietenkään ole.

Tiedän myös yksinhuoltajia, joilla on useampia lapsia, useita lemmikkejä ja jotkut asuvat lisäksi puulämmitteisessä omakotitalossa tai tekevät kolmivuorotyötä. Tapasin facebookin keskusteluryhmässä nuoren totaaliyksinhuoltajaäidin jolla oli yksivuotiaat kolmostytöt. Kaikesta selviää kun vain niin haluaa! 

Myötähäpeä kertoo enemmän siitä ihmisestä, joka tuntee myötähäpeää kuin siitä, kehen myötähäpeä kohdistuu. Pää pystyyn kanssasisaret -ja veljet!

-ylpeä yhäri äiti



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tervetuloa lukemaan blogia & esittely

Tervetuloa uuteen poliittiseen blogiini!


Olen jo pitkään haaveilllut uudesta blogista ja se toteutui nyt! Yksinhuoltajuuteen liittyy niin paljon asioita, jotka haluan purkaa jonnekin.. olen myös huomannut vertaistuen merkityksen. Samalla kun pääsen itse purkautumaan toivon voivani olla apuna jollekin eropäätöstä pohtivalle tai samanlaisten asioiden kanssa kamppaileville. Toivon myös yhteiskunnallista keskustelua yksinhuoltajuudesta ja siihen liittyvistä epäkohdista.



Googlen esittelyn löydät Yhäri äiti-linkin alta! ..Meidän perheeseen kuuluu kaksi tyttöä, Sanni (5v) ja Siiri (2v) sekä vieraileva tähti Leeni (8v) sekä tietysti minä. (Nimet muutettu, kirjoittaja haluaa pysyä toistaiseksi tuntemattomana.)



Kommentoida saa vapaasti ja kertokaa eteenpäin tästä blogista!! :)